Jep, täällä vieläkin. Leikkaus oli siis torstaina, ja kaikki meni hyvin. Paikat kipeänä, mutta se nyt on ihan ymmärrettävää. Perjantaina leikkaavan kirurgin kanssa puhuttiin kuinka operaatio meni ja mitään ongelmaa ei ollut. Katetri vaan poikke. Paitsi että virtsaaminen ei onnistunut. Kolme kertaa eilisen päivän aikana katetroitiin. Illalla/yöllä hoitaja sitten otti projektikseen miun vessassa käymisen ja se hitusen tuottk tulosta, koska nyt ei ole tarvinnu eilisillan jälkeen katetroida. Kuitenkin olen täällä vielä huomiseen, koska en saa rakkoa kokonaan tyhjäksi. Viimeseen asti vältellään katetrointia, koska kyllä sen kusemisen pitäis ilman apuvälineitä onnistua. Plus se todennäköisesti tarkottais sitä että miun pitäis opetella se itse tekemään. Voin kertoa ettei kamalasti innosta.
Jostain käsittämöttömästä syystä miut on sijoitettu huoneeseen jossa on ennestään kaksi rouvaa. Pointtihan siinä että miut tänne plastiikkakirurgian leikkausosastolle sijoitettiin "oikean" sijaan oli se, että mie naisten leikkausosastolla olisi liian hämmentävää kaikille. Ja näyttäisi että miesten huoneissa olisi tyhjiä paikkoja...
Noh, ainakin omahoitaja(t) tuntuu olevan selvillä miun tilanteesta ja tuntuvat ymmärtäväisiltä. Että kyllä miusta on huolta pidetty :)
Väliaikaisesti hiljenen, koska tabletti
lauantai 22. helmikuuta 2014
lauantai 1. helmikuuta 2014
Lahti Pride ja muuta
Tänään (tai siis eilen) oli ensimmäinen Lahti Pride ja miehän olin kulkueessa mukana, ensimmäistä kertaa. Ihmisiä oli paljon, kuten myös ääntä ja iloa. Ja porukka jossa olin mukana oli aivan ihana. Kiitos < 3. Tietenkin paikallislehtien nettipalstat nyt tulvivat kaikenlaisia tyhmiä viestiä, mutta sille ei voi minkään, aina löytyy ihmisiä joilla on jotakin hampaankolossa ihan minkä tahansa asian suhteen. Itse päätin jo kymmenen vuotta sitten että pysyn niistä kaukana, ei niistä tule kuin paha mieli ja verenpaine nousee kohisten. Haters gonna hate. Ei anneta sen tuhota hienoa fiilistä jonka kulkue sai aikaan, jooko :)
Minulla on jo jonkin aikaa pyöriny päässä postaus netin keskustelupalstoista (niin "yleisitä" kuin vertaistuki) sekä internetin anonyymiydestä. Jos vaikka jotain saisin tässä rustailtuakin, kun ei uni tahtonutkaan tulla.
Rekisteröidyin aikanaan diagnoosin saatuani kahdelle transfoorumille, mutta niillä käyminen jäi suhteellisen pian, noin puolisen vuoden päästä. Molemmat transfoorumit olivat siis FtM transihmisille. Niistähän löytyi aivan valtavasti tietoa ja vinkkejä, varsinkin kun silloin ei kamalasti löytynyt vielä blogejakaan. Mutta jotenkin minun on hurjan vaikea päästä sisälle oikeastaan millekkään foorumille, kamalasti tykkään aina lukea ja moneen topicciin tekisi mieli kirjoittaa, mutta sitten iskee jonkinlainen itsesensuuri. "Onko se nyt niin tärkeää sanottavaa?", "osaanko tuottaa tarpeeksi järkevää tekstiä?". Noille foorumeille kirjoittamista vaikeutti myös pääasiassa oman pääni sisällä oleva tunne, etten ole niihin paikkoihin tarpeeksi "jätkä", vaan liian "neitimäinen". Joo, tyhmää. Tyhmä minä.
Hypätään sitten noihin yleisiin keskustelupalstoihin ja siihen anonyymiyteen, tai oikeastaan sen puutteeseen. Olen jonkin verran viettänyt aikaa ah, niin ihanan Petsien keskustelu-puolella ja seuraillut seksuaali- ja sukupuolivähemmistö-topiccia. Siellä on jonkin verran transihmiset kirjoittaneet itsestään. Ja itsekin haluaisin, mutta...Noh, se kuuluisa anonyymiys on oikeastaan aika häilyvää loppujen lopuksi. Täältä löytyy erästä jyrsijälajia jokunen yksilö ja pyörin suht aktiivisesti näyttelyissä ja olen lajiyhdistyksen hallituksessa. Ja jyrsijäpiirit on pienet, varsinkin edes suht aktiivisen harrastajaväestön osalta. Tuolta Petsiestäkin pystyn helposti tunnistamaan ihmisiä ihan asuinpaikan ja mahdollisen kasvatettavan muunnoksen perusteella ja miespuoliset harrastastajat on vielä harvemmassa, eli tunnistaminen helpompaa. Samalla tavalla kuin en mahdollisessa työpaikassakaan haluaisi, tai työssäoppimispaikoissa ole, tuoda esille transtaustaani. Kyllä, taustalla on jonkin verran syrjityksi tulemisen pelkoa. Mutta pääasiallinen syy on, etten halua sitä "transkilpeä", jonka taakse piiloutuisin tai joka muuten olisi siinä välissä. Tulen kuitenkin loppuelämäni olemaan transihminen, siitä ei saa taukoa eikä se minusta mihinkään lähde vaikka mihinkä leikkauksiin menisin tai päälläni seisoisin, mutta ei sitä aina tarvitse tuoda julki. Jos mitenkään sain fiksusti selitettyä.
Samasta syystä olen tässä blogissani pyrkinyt pitämään edes jonkinlaista näennäistä anonyymiyttä, vaikka tätä todennäköisesti lukevat vain ihmiset jotka minut jo ennestään tuntevat ja transsukupuolisuudestani tietävät. Ja luulen että ei edes kamalasti tarvitsisi aivosoluja työllistää, jos joku minut edes tunteva, mutta transtaustastani tietämätön ihminen haluaisi selvittää kuka täällä raapustelee.
Entä sitten Elävä Kirjasto, olenhan kerran jos toisenkin toiminut kirjana ja jatkossakin niin aion tehdä? Tiedän riskinä olevan että esimerkiksi mahdollinen tuleva työnantaja taikka sitten naapurin pariskunta saapuu paikalle ja minut lainaa, mutta se on riski jonka olen valmis ottamaan. Kirjana toimiminen on oma väyläni välittää tietoa ja kumota ennakkoluuloja. Se on minulle tärkeää ja antoisaa toimintaa ja todennäköisetsi niin kauan kuin minut kirjaksi halutaan niin olen paikalle juoksemassa pää kolmantena jalkana.
Minulla on jo jonkin aikaa pyöriny päässä postaus netin keskustelupalstoista (niin "yleisitä" kuin vertaistuki) sekä internetin anonyymiydestä. Jos vaikka jotain saisin tässä rustailtuakin, kun ei uni tahtonutkaan tulla.
Rekisteröidyin aikanaan diagnoosin saatuani kahdelle transfoorumille, mutta niillä käyminen jäi suhteellisen pian, noin puolisen vuoden päästä. Molemmat transfoorumit olivat siis FtM transihmisille. Niistähän löytyi aivan valtavasti tietoa ja vinkkejä, varsinkin kun silloin ei kamalasti löytynyt vielä blogejakaan. Mutta jotenkin minun on hurjan vaikea päästä sisälle oikeastaan millekkään foorumille, kamalasti tykkään aina lukea ja moneen topicciin tekisi mieli kirjoittaa, mutta sitten iskee jonkinlainen itsesensuuri. "Onko se nyt niin tärkeää sanottavaa?", "osaanko tuottaa tarpeeksi järkevää tekstiä?". Noille foorumeille kirjoittamista vaikeutti myös pääasiassa oman pääni sisällä oleva tunne, etten ole niihin paikkoihin tarpeeksi "jätkä", vaan liian "neitimäinen". Joo, tyhmää. Tyhmä minä.
Hypätään sitten noihin yleisiin keskustelupalstoihin ja siihen anonyymiyteen, tai oikeastaan sen puutteeseen. Olen jonkin verran viettänyt aikaa ah, niin ihanan Petsien keskustelu-puolella ja seuraillut seksuaali- ja sukupuolivähemmistö-topiccia. Siellä on jonkin verran transihmiset kirjoittaneet itsestään. Ja itsekin haluaisin, mutta...Noh, se kuuluisa anonyymiys on oikeastaan aika häilyvää loppujen lopuksi. Täältä löytyy erästä jyrsijälajia jokunen yksilö ja pyörin suht aktiivisesti näyttelyissä ja olen lajiyhdistyksen hallituksessa. Ja jyrsijäpiirit on pienet, varsinkin edes suht aktiivisen harrastajaväestön osalta. Tuolta Petsiestäkin pystyn helposti tunnistamaan ihmisiä ihan asuinpaikan ja mahdollisen kasvatettavan muunnoksen perusteella ja miespuoliset harrastastajat on vielä harvemmassa, eli tunnistaminen helpompaa. Samalla tavalla kuin en mahdollisessa työpaikassakaan haluaisi, tai työssäoppimispaikoissa ole, tuoda esille transtaustaani. Kyllä, taustalla on jonkin verran syrjityksi tulemisen pelkoa. Mutta pääasiallinen syy on, etten halua sitä "transkilpeä", jonka taakse piiloutuisin tai joka muuten olisi siinä välissä. Tulen kuitenkin loppuelämäni olemaan transihminen, siitä ei saa taukoa eikä se minusta mihinkään lähde vaikka mihinkä leikkauksiin menisin tai päälläni seisoisin, mutta ei sitä aina tarvitse tuoda julki. Jos mitenkään sain fiksusti selitettyä.
Samasta syystä olen tässä blogissani pyrkinyt pitämään edes jonkinlaista näennäistä anonyymiyttä, vaikka tätä todennäköisesti lukevat vain ihmiset jotka minut jo ennestään tuntevat ja transsukupuolisuudestani tietävät. Ja luulen että ei edes kamalasti tarvitsisi aivosoluja työllistää, jos joku minut edes tunteva, mutta transtaustastani tietämätön ihminen haluaisi selvittää kuka täällä raapustelee.
Entä sitten Elävä Kirjasto, olenhan kerran jos toisenkin toiminut kirjana ja jatkossakin niin aion tehdä? Tiedän riskinä olevan että esimerkiksi mahdollinen tuleva työnantaja taikka sitten naapurin pariskunta saapuu paikalle ja minut lainaa, mutta se on riski jonka olen valmis ottamaan. Kirjana toimiminen on oma väyläni välittää tietoa ja kumota ennakkoluuloja. Se on minulle tärkeää ja antoisaa toimintaa ja todennäköisetsi niin kauan kuin minut kirjaksi halutaan niin olen paikalle juoksemassa pää kolmantena jalkana.
perjantai 31. tammikuuta 2014
Hyks, Tays ja hedelmättömyystodistus
Ensin tämä perinteinen alkusanat: Olen yleensä rauhallinen, en kiroile edes pääni sisällä jne jne...
Sitten asiaan.
Voi vittu saatana. Voi vitun Tays ja sitä samaa Hyksiin.
Miullahan on melkein vuoden ollut paperit sekä Helsingin että Tampereen päästä että kyllä, olen tervejärkinen transihminen ja voin "virallistaa" sukupuoleni mieheksi. Noh, silloin melkein vuosi sitten sain kuulla että siihen tarttee myös hedelmättömyystodistuksen, joka pitää pyytää hormonihoidot aloittaneelta yksiköltä eli miun tapauksessa Hyksin naikkari. Ja että Hesan päässä potilaan täytyy itse ne pyytää, jota miulle ei oltu kerrottu tai jos oli, niin diagnosointi prosessin alkuvaiheessa (2009) tai diagnoosin saatuani (2010). Miuthan oli ennen second opinion käyntiä Tampereella vast' ikään siirretty samaiseen paikkaan hormonikontrollien yms. suhteen, koska silloin siellä asuinkin, mutta todistus tarvittiin hoidot aloittaneesta yksiköstä.
Noh, aikaa menee enkä erinäisistä syistä saa soitettua Hyksiin kuin vasta vähän aikaa sitten, pyytäen sitä hedelmättömyystodistusta, ensin soitettuani muutamaan paikkaan jotta saisin oikean polin numeron. Mukava hormonipolin sihteeri ottaa numeron ylös ja sanoo että hoitaja soittelee samana päivänä jotta lääkäri sitten saa sen paperin kirjoitettua. Viikon päivät odottelen sitä soittoa. Ja sitten soittaa lääkäri.
Kuulemma he eivät kirjoittaa todistusta, koska mie olen nykyään Taysin potilas eivätkä he näe onko miulle myös sieltä näytetty vihreää valoa. Lääkäri oli myös sitä mieltä että miut kannattaa pitää Tampereen potilaana, koska alapääleikkaus on siellä (btw, siihen on enää päivän alle kolme viikkoa. Vähän ikään kuin pelottaa). Ja kuulemma heillä on käytäntönä että transpolin lääkäri/psykiatri/mikä lie (joka siis sen ensimmäisen puoltavan lausunnon sukupuolen vahvistamiseen antaa) laittaa pyynnön hormonipolille, potilas ei voi sitä itse pyytää. Jes, kiva kuulla näin vuosi myöhemmin että olisin voinut noinkin helpolla päästä jos olisin tiennyt ja osannut pyytää.
Eli miun pitää ottaa yhteyttä Taysin transpolille, jotta he sieltä ottaisivat yhteyttä naikkariin, jotta mie sieltä saisin sen perkeleen todistuksen. Ei onnistunu silloin melkein vuosi sitten Taysin päässä kylläkään tuo, vaikka yritin kysästä kun sain tiedon että vielä kolmas lappunen tarvitaan.
Mitä tästä opimme: Jos siulla on menossa transprosessi, älä missään nimessä muuta niin että myös hoitoyksikkösi vaihtuu. Tai jos sen teet, niin ajoita se niin, että siulla on vielä diagnosointivaihe menossa. Ihan sieltä ja syvältä että joutuu asuinpaikkaa miettimään tällästen asioiden kautta. Jos mie olisin tiennyt että tästä tälläinen rumba tulee, en olis suostunut vaihtamaan hoitoyksikköä. Kai miulla joku oikeus olis ollu pysyä Hyksin potilaana jos olisin halunnu ja siellä asiat aloitettu? Tai vaihtoehtoisesti vauhikkaammin hoitanu tosielämänkokeen, välittämättä miltä itestä tuntui silloin, juossu vaan prosessiputkessa.
Kyllähän miulla on taipumuksena asioita sössiä, mutta tässä voin sanoa että ainut asia missä mokasin oli Tampereelle muuttaminen ja hoitoyksikön sinne siirtäminen.
Mitäköhän ne maistraatissa sanois jos menisin sinne kahden lapun kanssa ja hedelmättömyystodistusta kysyttäessä kertoisin että yli kolme vuotta ollut testot käytössä, ei huolta että mie kersaa pyöräyttäisin. Plus kohtahan ne värkit lähtee...
Sitten asiaan.
Voi vittu saatana. Voi vitun Tays ja sitä samaa Hyksiin.
Miullahan on melkein vuoden ollut paperit sekä Helsingin että Tampereen päästä että kyllä, olen tervejärkinen transihminen ja voin "virallistaa" sukupuoleni mieheksi. Noh, silloin melkein vuosi sitten sain kuulla että siihen tarttee myös hedelmättömyystodistuksen, joka pitää pyytää hormonihoidot aloittaneelta yksiköltä eli miun tapauksessa Hyksin naikkari. Ja että Hesan päässä potilaan täytyy itse ne pyytää, jota miulle ei oltu kerrottu tai jos oli, niin diagnosointi prosessin alkuvaiheessa (2009) tai diagnoosin saatuani (2010). Miuthan oli ennen second opinion käyntiä Tampereella vast' ikään siirretty samaiseen paikkaan hormonikontrollien yms. suhteen, koska silloin siellä asuinkin, mutta todistus tarvittiin hoidot aloittaneesta yksiköstä.
Noh, aikaa menee enkä erinäisistä syistä saa soitettua Hyksiin kuin vasta vähän aikaa sitten, pyytäen sitä hedelmättömyystodistusta, ensin soitettuani muutamaan paikkaan jotta saisin oikean polin numeron. Mukava hormonipolin sihteeri ottaa numeron ylös ja sanoo että hoitaja soittelee samana päivänä jotta lääkäri sitten saa sen paperin kirjoitettua. Viikon päivät odottelen sitä soittoa. Ja sitten soittaa lääkäri.
Kuulemma he eivät kirjoittaa todistusta, koska mie olen nykyään Taysin potilas eivätkä he näe onko miulle myös sieltä näytetty vihreää valoa. Lääkäri oli myös sitä mieltä että miut kannattaa pitää Tampereen potilaana, koska alapääleikkaus on siellä (btw, siihen on enää päivän alle kolme viikkoa. Vähän ikään kuin pelottaa). Ja kuulemma heillä on käytäntönä että transpolin lääkäri/psykiatri/mikä lie (joka siis sen ensimmäisen puoltavan lausunnon sukupuolen vahvistamiseen antaa) laittaa pyynnön hormonipolille, potilas ei voi sitä itse pyytää. Jes, kiva kuulla näin vuosi myöhemmin että olisin voinut noinkin helpolla päästä jos olisin tiennyt ja osannut pyytää.
Eli miun pitää ottaa yhteyttä Taysin transpolille, jotta he sieltä ottaisivat yhteyttä naikkariin, jotta mie sieltä saisin sen perkeleen todistuksen. Ei onnistunu silloin melkein vuosi sitten Taysin päässä kylläkään tuo, vaikka yritin kysästä kun sain tiedon että vielä kolmas lappunen tarvitaan.
Mitä tästä opimme: Jos siulla on menossa transprosessi, älä missään nimessä muuta niin että myös hoitoyksikkösi vaihtuu. Tai jos sen teet, niin ajoita se niin, että siulla on vielä diagnosointivaihe menossa. Ihan sieltä ja syvältä että joutuu asuinpaikkaa miettimään tällästen asioiden kautta. Jos mie olisin tiennyt että tästä tälläinen rumba tulee, en olis suostunut vaihtamaan hoitoyksikköä. Kai miulla joku oikeus olis ollu pysyä Hyksin potilaana jos olisin halunnu ja siellä asiat aloitettu? Tai vaihtoehtoisesti vauhikkaammin hoitanu tosielämänkokeen, välittämättä miltä itestä tuntui silloin, juossu vaan prosessiputkessa.
Kyllähän miulla on taipumuksena asioita sössiä, mutta tässä voin sanoa että ainut asia missä mokasin oli Tampereelle muuttaminen ja hoitoyksikön sinne siirtäminen.
Mitäköhän ne maistraatissa sanois jos menisin sinne kahden lapun kanssa ja hedelmättömyystodistusta kysyttäessä kertoisin että yli kolme vuotta ollut testot käytössä, ei huolta että mie kersaa pyöräyttäisin. Plus kohtahan ne värkit lähtee...
keskiviikko 29. toukokuuta 2013
tiistai 19. maaliskuuta 2013
Elävä kirjasto
Tänään olisi pitkästä aikaa vuorossa kirjana toimiminen elävässä kirjastossa. Jännittää hiukan, pakko myöntää. Erityisesti koska en ole aikoihin joutunut kertomaan mitään prosessistani. Jos tulee haastavampia kysymyksiä, osaanko vastata niihin? Olenko tarpeeksi hyvä "edustamaan" transsukupuolisia, ettei minut lainanneelle jää mieleen "mikä urpo!"...No, pianhan se selviää.
tiistai 1. tammikuuta 2013
Kävin äsken läpi joululomalla poissa ollessani kertynyttä postikasaa. Noin tuhannen ja yhden mainoslehden joukosta löytyi ensimmäinen HYKSistä tullut kirje. Availin sitä ja pohdin että mitäköhän nyt ja vielä enemmän hämmennyin kun näin että minulla on huomenaamuna soittoaika naikkarin lääkärille, koska eihän tässä pitäisi mitään olla, käynti joskus huuhtikussa. Hetken vielä kasaa kaiveltuani löytyi toinen HYKSin kirje ja pikku hiljaa aloin arvata mitä siellä saattaisi olla. Myönnän, että käteni hiukan tärisivät kun avasin kirjettä ja katsoin sisältä paljastuvia kahta lappusta. Toisessa luki suurilla kirjaimilla "Psyiaktrin lausunto sukuelinkirurgisia hoitoja varten" ja toisessa "Psykiatrin lausunto maistraatille sukupuolen vahvistamista varten". Päässä oli monen pisteen verran tyhjyyttä, ennen kuin se purkautui hämmenyksenä ja ilona, tunteella että haluaisin nauraa ja itkeä samaan aikaan. Paperit ovat siis liikkuneet, olen vain Tampereen lappusia vailla ja sitten on "poli-puoli" prosessi kuta kuinkin valmis. Tietenkin vielä leikkauksia ja naikkarilla käyntejä on edessä, ja kuten olen moneen kertaan sanonut, on tämä prosessi elämän läpi kestävä. Mutta sitten on yksi rajapyykki saavutettu, tietyllä tavalla yksi tie kävelty.
Harmi kun lähes kaikki kaupat Siwaa lukuun ottamatta ovat kiinni ja joulun jäljiltä tilin tilanne on mitä on, muuten olisin voinut juhlistaa tapahtunutta ostamalla jotain herkkua.
Ps. Mahtaa huomenna olla hauskaa kun yritän etsiä koulusta paikkaa jossa voin puhua suht koht rauhassa ilman että on kamalasti kuulevia korvia lähistöllä.
Pps. Ja juuri joululomalla ystäväni kysäisi miksei ole päivitystä tullut ja minä vastasin ettei ole kamalasti tullut kirjoitettavaa mieleen. Noh, nyt sitä tuli. Veikkaan että tulevaisuudessa tulee rustailtua lisää niin operaatiosta sukupuolen vahvistaminen kuin leikkaus ja siihen liittyvät asiat
Harmi kun lähes kaikki kaupat Siwaa lukuun ottamatta ovat kiinni ja joulun jäljiltä tilin tilanne on mitä on, muuten olisin voinut juhlistaa tapahtunutta ostamalla jotain herkkua.
Ps. Mahtaa huomenna olla hauskaa kun yritän etsiä koulusta paikkaa jossa voin puhua suht koht rauhassa ilman että on kamalasti kuulevia korvia lähistöllä.
Pps. Ja juuri joululomalla ystäväni kysäisi miksei ole päivitystä tullut ja minä vastasin ettei ole kamalasti tullut kirjoitettavaa mieleen. Noh, nyt sitä tuli. Veikkaan että tulevaisuudessa tulee rustailtua lisää niin operaatiosta sukupuolen vahvistaminen kuin leikkaus ja siihen liittyvät asiat
perjantai 19. lokakuuta 2012
Testomuutoksia
No kerta nyt kerrankin tätä päivittelen, ajattelin että voisin saman tien toisen raapustuksen väsätä. Varsinkin kun aamulla pitäisi herätä yhdeksältä ja ajella äipän luokse niin mikäs sen parempi kuin valvoa kukonlauluun ja lähteä ajamaan silmät sikkurassa...
Niin noista testomuutoksista mitä tässä on ollut. Enäähän niitä ei tunnu paljoa olevan eivätkä ne niin selviä ole, mutta kyllä niistä yhden (lyhyen) merkinnän saa aikaan.
Ensimmäisenä, ja ei suorastaan muutoksena vaan sivuvaikutuksena, on alentunut vastustuskyky. Aiemmin sairastin yhden flunssan syksyllä ja yhden kevättalvella. Nyt viimeiset kaksi vuotta olen vähän väliä joutunut jäämään sängyn pohjalle nästyykkien ja kuuman juoman kanssa. Viimeksi olin syksyllä viikon poissa (okei, olisin saattanut selvitä kahdella päivällä, mutta kun oli epätoivonen pakkaus menossa joten huhkin kuin hullu flunssasta välittämättä) ja takuulla joudun työssäoppimisen aikana ainakin kertaaleen soittamaan että otsalla voisin paistaa kananmunan ja nokka leikkii vesihanaa, voinko jäädä kotiin sairastamaan.
Naamakarvoitus on jonkin verran lisääntynyt ja on enemmän partakarvaa kuin untuvaa. Tosin edelleen odottelen milloin tuohon leuan keskelle ilmestyisi enemmän tavaraa kuin se yksi tai kaksi karvaa. Pääasiassa noita jouhia tulee viiksien alueelle ja leuan molemmille puolille, edelleen kovin vaaleana. Vaikka ei partaa voi vielä kasvattaa kunnolla, partahöylälle on useammin töitä ja se on vaan mukavan tunttuista kun pohtiessa hieron leukaa ja sormien alla tuntuu karheutta eikä vain ihoa ja finnejä.
En aiemminkaan ole kovinkaan hyvin hallinnut tunteistani puhumista, ja nyt se taito on vielä enemmän kadonnut. Sen sijaan että sanoisin jos joku mättää, alan murjottamaan. Jotenkin kirjoittaminenkin on muuttunut paljon suoraviivaisemmaksi ja tönköksi. Vaikka edellisessä kirjoituksessa olikin jonkin verran pohtimista ja liikuttiin pääni sisällä, tuollainen kirjoittaminen on muuttunut kovin haastavaksi. Paljon luonnollisemmalta tuntuu mennä kovin suoraa tietä, joka ei pahemmin syväluotauksia tee.
Niin noista testomuutoksista mitä tässä on ollut. Enäähän niitä ei tunnu paljoa olevan eivätkä ne niin selviä ole, mutta kyllä niistä yhden (lyhyen) merkinnän saa aikaan.
Ensimmäisenä, ja ei suorastaan muutoksena vaan sivuvaikutuksena, on alentunut vastustuskyky. Aiemmin sairastin yhden flunssan syksyllä ja yhden kevättalvella. Nyt viimeiset kaksi vuotta olen vähän väliä joutunut jäämään sängyn pohjalle nästyykkien ja kuuman juoman kanssa. Viimeksi olin syksyllä viikon poissa (okei, olisin saattanut selvitä kahdella päivällä, mutta kun oli epätoivonen pakkaus menossa joten huhkin kuin hullu flunssasta välittämättä) ja takuulla joudun työssäoppimisen aikana ainakin kertaaleen soittamaan että otsalla voisin paistaa kananmunan ja nokka leikkii vesihanaa, voinko jäädä kotiin sairastamaan.
Naamakarvoitus on jonkin verran lisääntynyt ja on enemmän partakarvaa kuin untuvaa. Tosin edelleen odottelen milloin tuohon leuan keskelle ilmestyisi enemmän tavaraa kuin se yksi tai kaksi karvaa. Pääasiassa noita jouhia tulee viiksien alueelle ja leuan molemmille puolille, edelleen kovin vaaleana. Vaikka ei partaa voi vielä kasvattaa kunnolla, partahöylälle on useammin töitä ja se on vaan mukavan tunttuista kun pohtiessa hieron leukaa ja sormien alla tuntuu karheutta eikä vain ihoa ja finnejä.
En aiemminkaan ole kovinkaan hyvin hallinnut tunteistani puhumista, ja nyt se taito on vielä enemmän kadonnut. Sen sijaan että sanoisin jos joku mättää, alan murjottamaan. Jotenkin kirjoittaminenkin on muuttunut paljon suoraviivaisemmaksi ja tönköksi. Vaikka edellisessä kirjoituksessa olikin jonkin verran pohtimista ja liikuttiin pääni sisällä, tuollainen kirjoittaminen on muuttunut kovin haastavaksi. Paljon luonnollisemmalta tuntuu mennä kovin suoraa tietä, joka ei pahemmin syväluotauksia tee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
