Hmm. Aivoni harrastivat taas suurta pohtimista (kyllä, voitte vapaasti hämmentyä. Niin minäkin tein) tupakalla ollessani. Nyt vain olen mystisesti kadottanut sen ajatuksen, mutta jotenkin se liittyi identiteettiin...

Aivan, en ole vieläkään täysin sinut ajatuksen kanssa, että kyllä, olen heteropoika. Kaiken logiikan mukaanhan tuo on aivan totta; olen (trans)poika, joka tuntee vetoa naisiin. Duh. Mutta jotenkin hetero tuntuu sanana hyvin oudolta kun liitän sen itseeni. Kyllä, se on vain sana,
yksi pienen pieni sana, joka kuitenkin tuntuu niin vieraalta.

Ja vaikka kuinka en pidäkään stereotypioista kyllä ne vaikuttavat omaan kuvaan itsestäni. Tiedän ettei minusta saisi mitenkään ultra-maskuliinista, olen enemmänkin se takarivin runopoika ja minussa on puolia joita ei stereotyyppisestä heteromiehestä (tai pojaksihan minä vielä itseni koen) löydy. Myönnän että olen epävarma ja vahdin joskus käyttäytymistäni varsin tarkasti ja yritän tietyllä tavalla karsia feminiinisyyttä itsestäni, jotta minua ei "nähtäisi väärin", esim. butchina. Minulla ei ole kehon tuomaa turvaa ja vaikka itsekin tajuan kuinka koomiselta se kuulostaa, tunne välillä...Miehisyyteni uhatuksi.

Taustalla on varmaan pelko outoudesta. Ei, en koe itseäni oudoksi koska olen transpoika (ellen olisi 110% varma sukupuoli identiteetistäni, en todellakaan olisi hakeutunut hoitoihin). En vain haluaisi olla se outo poika, joka tuntuu löytyvän vain marginaalista. Tiedän että normaalius on kyseenalainen (ja hiukan yliarvostettu) sana ja asia, mutta joskus vain toivon että voisin olla...Tavallinen, normaali poika. Kyllä, pidän femslash ficeistä, tämän hetkinen intohimoni on japanilainen teatteri yhtiö, jossa kaikki näyttelijät ovat naisia (ja jonka fanikanta koostuu pääasiassa naisista) ja olen pehmo haaveilija. Eh, en ole pahemmin törmännyt muihin samanlaisiin jätkiin.
Ja kyllä, ongelmani todellakin että mietin liikaa miten muut minut näkevät/mitä muut minusta ajattelevat.
Mutta positiivinen ajattelu kunniaan. Näin vinosti katsottuna maailma näyttää varsin erilaiselta ja jos ei muuta, loputtoman kiinnostavalta.
(ja nähtävästi hallitsen tämän aiheesta toiseen hyppimisen. Kyllä tässä nyt jokin logiikka löytyy. Olkoonkin se aina yhtä epä-looginen Max logiikka, johon sisältyy myös hämmentävää kirjoitusta jossa ei ole päätä, häntää eikä edes parhaita selkäpaloja)

Ja se viimeinen lause; minun vain pitäisi oppia etten yrittäisi änkeä itseäni laatikoihin, välitä stereotypioista tai liika kysyä "miltä minä näytän muiden silmissä".

And so it begins

Oletan, että kaikki jotka tätä blogia lukevat tuntevat minut edes jotenkin, joten en kirjoita eeppistä esittely postausta.
99,99% tämä blogi tulee käsittelemään sukupuolenkorjausprosessia, siinä etenemistä, ajatuksia ja muuta aiheeseen liittyvää. Tällä hetkellä (tammikuun puoliväli-loppu 2010) käynnissä on diagnosointi prosessi, joka alkaa lähestyä kuta kuinkin puolta väliä.

Bloggerista löytyy myös toinen blogini, Mess in 5 minutes, jonka pääasiallinen tehtävä on toimia fanittamisblogina (*köh*takarazuka*köh*).

Jotenkin mystisesti sain tämän kuulostamaan hyvin viralliselta. Noh, pyöritän osan syystä pienille kielellisille vaikeuksille. Yrittäkää kestää.